Tanssi kehittää itsensä kuuntelemista eli kehon tilan aisteja, interoseptiota (mm. sisäelinten ja hermoston tilan aistimista) sekä proprioseptiota (kehon asentojen aistimista ja kehon ja liikkeen havainnointia tilassa). Kehollisella tiedolla on valtava merkitys itsetuntemuksen, itsemyötätunnon ja itseilmaisun kannalta. Sillä on merkitystä myös rehellisyyden, kommunikaation ja ihmissuhteiden kannalta: kun tunnistan, mitä minussa tapahtuu, voin tunnistaa mitä tunnen, mitä tarvitsen, missä rajani kulkevat, ja kommunikoida näistä toiselle. On vaikea kertoa, jos ei ole kontaktia siihen, mitä omassa kehomielessä tapahtuu.
Hermoston tila vaikuttaa siihen, miten tulkitsemme itseämme, toista ihmistä ja ympäröivää maailmaa. Kiihtyneessä tilassa tulkitsemme herkästi toisin kuin rauhallisemmassa mielentilassa: esimerkiksi jokainen, joka on koskaan riidellyt, tunnistaa miten helposti tapahtuu väärinymmärryksiä ja kärjistymistä, kun taas rauhoittuneena on helpompi ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Kyky tunnistaa omaa (ja myös toisen) hermostollista tilaa on välttämätöntä sen kannalta, että pystyy antamaan itselleen ja toiselleen sitä mitä siinä hetkessä tarvitaan – hengähdystaukoa, rauhoittumisaikaa, lohdutusta tai kannustusta. Yhteys omaan kehoon ja sen aistimuksiin on siis tärkeä osa eheää ja toimivaa mentalisaatio- eli mielentämiskykyä (mm. ymmärrystä siitä, mitä omassa ja toisen mielessä liikkuu).
Helsingin Sanomissa oli kiinnostava artikkeli kehon tilan aistimisesta ja havainnoinnista, jonka suosittelen lukemaan.
Artikkelissa mainittiin myös, että tietyissä mielenterveyden ongelmakohdissa kehon liiallinen aistiminen esimerkiksi mindfulness- tai meditaatioharjoituksessa voi olla ylikuormittavaa, jos on muutenkin ylisensitiivisyyttä tai yliherkkyyttä kehon aistimuksille ja niiden muutoksille. 5Rytmiä®-tanssia opettaessani mm. tästä syystä painotan esimerkiksi sitä, että harjoittelemme liikettä silmät auki, jotta emme uppoudu pelkästään omaan sisäiseen maailmaamme, vaan olemme aktiivisesti kontaktissa myös ympäröivään tilaan ja muihin ihmisiin. Harjoittelemme myös hengityksen yhdistämistä liikkeeseen. Itsesäätelytaidot kehittyvät harjoittelun myötä. Väitän siis, ettei tanssiessa useimmiten ole vaaraa siitä, että omaa kehoa aistisi liikaa, koska tanssiessa (etenkin ryhmässä) on aina myös vuorovaikutusta ulkoisen tilan, musiikin, opettajan ohjeiden ja muiden ihmisten kanssa. Liike pitää myös huomion liikkeessä.
Tanssiessa kehon aistiminen on yksi väline liikkeen tuottamiseen ja oman itsensä havainnointiin. Oman kehon aistimisen harjoittelu ja opettelu on tärkeä askel kohti positiivisempaa, myönteisempää ja hyväksyvämpää kehosuhdetta ja sitä, että pystymme olemaan sinut itsemme kanssa. Tanssi tekee tutkitusti hyvää aivoille, muistille, mielelle ja keholle todella monella tavalla.
